Pohjois-Karjala ja Kainuu

Vuosi sitten kesälomalla matka suuntautui Sveitsiin. Tällä kertaa kotimaahan reittinä JKL – Kuopio – Juankoski – Kaavi – Polvijärvi – Outokumpu – Joensuu – Lieksa – Koli -  Nurmes – Sotkamo – Kajaani – Viitasaari – JKL. Mukana oli kevytkalusto 5D + 24-105 ja muutama akku.

Matkaan lähdettiin puoliltapäivin perjantaina 17. heinäkuuta. Ensimmäisenä päivänä ajoimme Lieksaan asti. Lauantaiaamuna auto Pielisen yli seilaavaan autolauttaan ja kohti Kolin kansallispuistoa. Autolautasta löytyi sisältä taulu, joka palasti lautan olleen aluperin norjalainen yhteysalus. Kolilla olisi suorastaan epäisänmaallista vierailla kameran kanssa ja olla kuvaamatta Ukko-Kolita aukeavaa näkymää Pieliselle.  En toki halunnut olla näin törkeä, vaikka tämä maisema onkin kuvattu muiden toimesta tuhansia ellei miljoonia kertoja.

Ukko-Koli koillisen suuntaan. 24mm, f8, ISO100

Ukko-Koli idän suuntaan. 24mm, f8, ISO100

Ukko-Kolin länsipuoli taas on jäänyt valokuvissa ja maalauksissa länsipuolen varjoon. Kuitenkin myös toisella puolella huippua avautuu toinen näyttävä maisema.

Ukko-Koli lännen suuntaan. 105mm, f8, ISO100

Parkkipaikalle palatessa oli jokin houkutellut valtavan parven kärpäsiä auton katolle. Mikä lie oli kärpästen motiivi, mutta niiden on oltava oikeassa jo lukumääränsäkin takia.

Kärpäset

Toisen yön yövyimme Vuokatissa. Sunnuntai oli paluupäivä ja kävimme nopeasti Kajaanissa sekä Oulujärven halusimme myös nähdä. Oulujärvi on yksi harvoista, ellei ainoa järvistämme, joissa on mahdollista nähdä selänne ilman vastarantaa.

Vastarannaton Oulujärvi Vuolijoelta nähtynä. 105mm, f8, 1/500sek, ISO100.

Suurin osa iltapäivästä kuluikin sitten kotimatkaan. Kotimatkalla oli paljon kesälomamatkalaisia ja mukaan sattui tilanne, jossa eräs kanssa-autoilija oli tehdä itsemurhan kahdesti. Tämä autoilija ohitti meidät ja edessä kulkeneet autot välittämättä vastaantulevista. Vastaantuleva autoilija oli hereillä ja joutui väistämään pientareelle samoin kuin ohitettava, joka myös ohjasi oikealle, kun autoja oli kolme vierekkäin. Tilannetta vaikeutti vielä sekin, että ohituspaikan kohdalla oli kaiteet, jolloin väistäjien liikkumavara oli rajattu. Tuon tilanteen jälkeen alkoi vastaantuleville ohituskaista ja sanoin, että en ole ikinä nähnyt kenenkään ohittavan vastaantulevien ohituskaistalla – olettaen, että tämäkään kuljettaja ei sitä tekisi. Tuo kuski kuitenkin teki juuri sen. Vastaantulevia ohittajia ei onneksi ollut. Tuon jälkeen auto katosi horisonttiin emmekä ainakaan nähneet onnettomuuspaikkoja.

Orion

Kirkasta säätä oli luvassa 19.3 ja uudelta parvekkeelta on liki esteetön näkymä etelään. Orionin kuuluisalla sumulla on siis hyvä aloittaa. Metrin polttovälinen peiliputki ei mahdu parvekkeelle, joten minun oli tyydyttävä 600/7.5 linssiputkeen ja 400/5.6 teleobjektiiviin. Vähentynyt valovoima ei sinänsä ole ongelma suurinpiirtein samana pysyneen aukkosuhteen ja lisääntyneen valosaasteen vuoksi. Jyväskylän kaupungin keskusta on juuri kuvaussuunnassa häiritsemässä. Taustataivas oli niin kirkas, että suurin järkevä valotusaika oli neljän minuutin luokkaa yhdelle ruudulle ISO400-herkkyydellä ilman UHC-suodatinta. 400mm on polttovälinä liian vähän astrokuvaukseen, joten seuraavalla kerralla pitää aivan ensimmäiseksi käyttää varsinaisena kuvausputkena 600mm linssiputkea ja keksiä mihin kiinnittää guiderikamera. Guideria ei saa kiinni teleobjektiiviin ja puolestaan teleobjektiivin ja kuvauskameran väliin ei saa kiinnitetyksi valosaastesuodatinta. Raakakuvia käsitellessäni huomasin, että tarkennus oli aavistuksen verran pielessä. Ongelmista huolimatta jäi kuitenkin jotain saaliiksi M42:sta.

Canon 10D, 400/5.6 tele. 6 ruudun valotus, yhteensä 15 minuuttia.

Stavangerinpuisto

Vihdoin! Mukaan kevyt varustus, eli laukussa oli vain runko ja 50/1.4 Zeiss. Kävelyretkelle Jyväskylän Stavangerinpuistoon. Valaistus oli hieman haasteellinen: Tavallisesti olen kuvannut suoran auringonvalon kanssa, mutta nyt oli tyypillinen pilvinen maaliskuinen sää ja vieläpä hämärtävä ilta. Tuloksena syntyvien kuvien sävy on itseoikeutetusti melankolinen ja tietysti mustavalkoinen. Paras otos käsiteltynä alla.

Puu Stavangerinpuistossa

Kuvattu keskellä puistoa sijaitsevan mäkeä, jonka päällä kasvaa puu. Etualalla näkyy mäkeen tehty pulkkamäki. Polttoväli 50mm, aukko f/2.8, valotus 1/60sek, ISO100.

EDIT 8.3.2009
Sunnuntaipäivänä sää selkeytyi puolenpäivän aikoihin. Mainota! Illansuussa kävin kuvaamassa samassa puistossa. Mukana oli 50/1.4 ja 24/2.8. Aukkona Zeississä oli tyypillisesti asetettuna f/2.8. Tämä vaikuttaa optimaalisimmalta, kun täydellä aukolla kuvassa on kontrastissa sanomista ja tuota pienemmillä aukoilla ei enään vaikuta olevan parantavaa vaikutusta. Muutamissa auringonvalaiseviin lumihankiin kohdistetuissa kuvissa täytyi kylläkin himmentää lisää, sillä kameran lyhin suljinnopeus tuli vastaan.

Lehtisaari, 50mm, f/2.8, ISO100

Myös 24mm pääsi käyttöön. Kiintoisan näköisen pilvimuodostelman vangitsemisessa oli kaikki millit tarpeen.

Tuomiojärvi, 24mm, f/4, ISO100

Tottumisessa manuaalitarkennukseen ei näissä kuvissa juurikaan ole ollut ongelmia. Käytännössä onkin riittänyt kun kerran säätää tarkennuksen äärettömään ja antaa olla siinä. Kohteet ovat olleet maisemia, joissa tarkennusetäisyys on kutakuinkin aina ääretön.

Ennen oli objektiivit rautaa..

Digicamera.net keskustelufoorumin Zeiss-keskustelusta innostuneena tilasin Saksasta legendaarisena pidetyn käytetyn Carl Zeiss Planar T* 50/1.4:n sekä Ebaysta noin 20EUR hintaisen Contax – EOS-sovitteen. Objektiivi saapui jo kaksi viikkoa sitten ja on siitä lähtien poltellut pöydän kulmalla kuvaamaan. Muutosta johtuvasta härdellistä johtuen en ole päässyt toteuttamaan halujani maastoon.

Canonin 50/1.8 muovi-ihmeeseen tottuneena rakenne on suorastaan uskomaton. Objektiivissa on vain lasia ja rautaa. Klapit, nitinät ja muut epämääräisyydet loistavat poissaolollaan. Tarkennusrengas pyörii hyvin pehmeästi ja aukkorengas hyvin täsmällisesti. Laatu on verrattavissa Canonin L-laseihin sillä erotuksella, että Zeiss on huomattavasti kompaktimpi kuin yksikään L-sarjalainen. Automaattitarkennuksesta ei voi oikein sanoa mitään kun lasissa ei sellaista ole.

Sovitteen kanssa oli vähän tuuriakin. Halvoilla sovitteilla on taipumus olla laadultaan vaihtelevia. Pahimmissa kauhutarinoissa sovite on tehty kelvottomasta materiaalista ja on murentunut käytössä. Samoin liikkeellä on ollut juttuja joissa sovite on ollut kiero tai epätasainen, jolloin objektiivi on ollut vinossa ja tarkennusta on ollut mahdotonta saada kohdalleen. 5D:llä on myös vaikeuksia suuren peilinsä takia. Omassani ei takaelementti osu peiliin ja tarkennus äärettömään onnistuu.

Olen ottanut vain muutaman testikuvan objektiivilla sisätiloissa ja niiden perusteella täydellä aukolla kuvaaminen on hätätilanteita varten. Täydellä aukolla lasia vaivaa heikko kontrasti, joka ilmenee harmahtavana huntuna pienten yksityiskohtien päällä. Tyypillistä 50/1.4 objektiiveille. Resoluutio näyttää kylläkin olevan tallella.

100% crop kuvan keskeltä. RAW-kehitys. 5D. Aukko f/1.4

100% crop kuvan keskeltä. RAW-kehitys. 5D. Aukko f/2.8

Himmennettynä lasin resoluutio vaikuttaa oikein hyvältä. Odotan innolla pääsyä luontoon lasin kanssa. Samalla myös selkeytyy miten helposti automaattitarkennukseen tottunut pärjää manuaalilasilla. Aukolla f/2 bokeh on varsin omaperäistä. Pistemäiset valonlähteet näkyvät ninjatähden muotoisina kiekkoina. Tämä johtuu himmentimen lehtien muotoilusta. Tämä on syytä tiedostaa käytettäessä kuvaelementtinä esimerkiksi etäällä olevia katulamppuja.

Kuu ja Venus

2.2.2009 oli lupaava ilta siihen asti kunnes ohut pilviharso ilmestyi. Harso oli vain harsoa ja sen läpi onnistui vallan hyvin Kuun ja Venuksen havaitseminen.

Kuu. Canon 10D, SW ED80:n polttotaso. 1/90 sek valotus

Kuu on varmasti helpoin kohde havaita joskin myös näyttävä ja palkitseva kohde. Jos kuvausoikeus Kuusta olisi kaupallinen tuote niin se olisi hinta-laatusuhteeltaan hyvä sellainen.

Venus. Canon 10D, SW ED80 + 2*2x barlow. 1/90 sek valotus

Venus on yhden ruudun valotus. Valittu paras valotus 32:n valotuksen joukosta. Venus oli aika matalalla ja seeing oli ehkä 3-4. Venuksen vaihe näkyy hyvin. Yksityiskohtia Venuksen pilvistä ei ole näkyvissä.

Kotelosumu

Tämä syksy ei ole ollut hyvä tähtiharrastajalle. Saman on myös noteerannut lehdistö. 1. tammikuuta on toinen kerta tällä havaintokaudella kun olen päässyt kuvaamaan tähtiä. Ensimmäinen kerta oli syyskuussa ja tuolta sessiolta ei jäänyt julkaisukelpoisia kuvia ollenkaan. Kesätauko tuo aina häslinkinsä ensimmäiseen yritykseen. No kuitenkin 1. tammikuuta pääsin vauhtiin ja haaviin tarttui galaksi NGC7331 ja kotelosumu IC5146 (kuva alla).

Kotelosumu IC5146

Valotus 15*5min, ISO1600, Baader UHC-S, IR-modattu Canon EOS-10D, kaukoputki 1000/200 newton, jalusta EQ6.

Jokaisesta kuvauskerrasta oppii jotain uutta. Nyt opetus oli ettei pidä antaa tietokoneen päivittää ohjelmistoja juuri kun on aikomassa aloittaa kuvaamisen. Guiderikameran ohjelmisto ehdotti ajuripäivitystä ja minä annoin sen hakea uuden ajurin. Kamerapa lakkasi toimimasta tyystin päivityksen jälkeen. Vanhat ajurit äkkiä takaisin verkosta ja toimivuus palasi.

Hoidan pitkät valotusajat käsin käyttäen lukittavaa lankalaukaisinta ja koneelle on asennettu pieni ajastinohjelma, jonka asetan näyttämään kuinka kauan kamera on valottanut. Keksin, että ohjelma on mahdollista asettaa laskemaan tietystä ajasta alaspäin ja soittamaan äänihälytyksen kun aika on kulunut. Pieni ominaisuus mutta mukavan hyödyllinen. Ei tarvitse vilkuilla tiheästi kelloa ja voi poistua kauemmaksikin kun äänimerkki kutsuu vapauttamaan lankalaukaisimen.

Jatkoa syyskuville

Maanantai 22.9 näytti jo hieman pahalle: tähänkö ne aurinkoiset päivät sitten jäivätkin. Onneksi tiistai toi auringon tulleessaan sumuisesta aloituksestaan huolimatta ja syyskuvaus saattoi jatkua. Suuntasin pyörän kaupungin pohjoisreunalle Tuomiojärvelle ja Palokkajärvelle.

Kuhnailin liian kauan lähdön kanssa ja paras valo oli jo ehtinyt häipyä. Nyt aurinko oli ehtinyt jo painua liian matalalle. Olisi pitänyt lähteä tuntia aikaisemmin. Haastavista valaistusoloista huolimatta jotain jäi saaliiksi.

Taulumäen uimaranta

Käytössä vain 50/1.8 prime. 24/2.8 oli mukana repun pohjalla, mutta se ei käynyt kertaakaan nokalla reissun aikana. Zoomit jäivät tarkoituksella taas kotiin. Palokkajärvellä muutama ruutu jäi sommittelultaan turhan ahtaaksi kun jalkazoomin ääriasento löytyi metallisesta kaiteesta. Oli tehtävä valinta kuvaelementtien ahtaasta sommittelusta tai sitten etualalle jäisi teräksinen kaide. Kolmas vaihtoehto sisälsi huomattavan riski siitä, että kuva jäisi kokonaan ottamatta kun kuvaaja putosi kaiteelta ojaan.

EDIT 24.9.2008

Käytin tilaisuuden hyväksi ja jatkoin Tuomiojärven ympäristön tutkimista. Tuloksena:

Syyskuvia

Kesä vaihtuu syksyyn ja syksy tuo tullessaan kuvaukseen oman värimaailmansa – tai ainakin silloin kun ei sada. Vihdoin sää helli ja mahdollisti hyvät puitteet syksyn värien kuvaamiselle.

Tilaisuutta ei saa hukata kun sellainen nyt oikein sunnuntaipäiväksi osuu, joten kuvaamaan! Pyöräilyreitti kulki Jyväskylässä Jyväsjärven ympäri. Muutkin olivat huomanneet, että ulkona on kaunista ja ulkoilureitit olivat täynnä ihmisiä. Itse kun en ole katu- enkä ihmiskuvaaja, vaan miellän itseni pikemminkin maisemagenreen, niin pienempi tungos olisi ollut parempi. Allaoleva kuva on Kuokkalan sillasta.

Lisää gallerian puolella Jyväskylä-kansiossa

Kuvauslaitteistona 5D + 24/2.8 ja 50/1.8 primet. Tällä harjoituksella oli sivutarkoituskin. Tyypillisesti suosin zoomeja primejen sijaan, mutta nyt päätin ottaa mukaan vain 24mm ja 50mm primet. Primet vaan ovat kevyempiä ja pienempiä ja niitä on mukavampi kantaa mukana vaikka sitten useampaa. Tottumattomuutta tai ei niin ihan jokaiseen tilanteeseen ei jalkazoomiakaan voinut soveltaa ja tuntui, että se paras kuvakulma jäi saavuttamatta. Primellä kuvaaminen vaatii kurinalaisuutta zoomiin verrattuna ja sitä on syytä harjoitella lisää, joten jatkan pelkän primekaluston kanssa liikkumista seuraavissakin harjoituksissa.

Liechtenstein ja Sveitsi

Mieli oli jo jonkin aikaa tehnyt nähdä Liechtenstein – tuo Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan viimeisin jäsenvaltio. 23 – 25.7.2008 tuo mieliteko sitten toteutui.

Lennot Helsingistä Zürichiin ja takaisin. Aikaisemmista lomareissuista olin oppinut sen, että paras tapa on vuokrata perillä auto, jolloin voi vapaasti liikkua sinne mikä mieleen juolahtaa. Nyt vuokrasin Zürichin lentokentältä auton, jolla suuntasin vuoristoon. Ensimmäinen yö hotellissa Triesenbergissä, Liechtensteinissä. Mikrovaltio on autolla kuljettaessa nopeasti nähty ja mielenkiinto heräsi alppeja kohtaan, joten Vaduzista suunta kohti Churin kaupunkia ja Urserentalin laaksoa. Toinen matkapäivä kuluikin vuoristossa ja yö Sarnen kaupungissa. Alppitiet olivat juuri niitä James Bond -elokuvista tuttuja kiemuraisia vuoristoteitä, joilla sai ajaa kieli keskellä suuta. Vuoristoteillä oli hyvin tiheästi levähdyspaikkoja ja ne olivatkin tarpeellisia, sillä maisemat olivat niin hienoja, että niitä oli päästävä ihastelemaan.

Allaoleva kuva Lungern-järvestä Sveitsissä.

Lisää galleriassa

Kuvauslaitteistona oli 5D + 17-40/4 ja 24-105/4 zoomit. Suurin osa kuvista tuli 24-105 yleislasilla. Akkuperän ja telen jätin kotiin, sillä halusin kuljettaa objektiivin ja kameran käsimatkatavaroissa ja matkan päätarkoitus ei muutenkaan ollut puhdas kuvausreissu.